lauantai 15. maaliskuuta 2014

Ja arvonnan voittajat ovat..

Vihdoin arvonta on suoritettu! Haluan kiittää kaikkia osallitujia, teitä oli hirveän monta.

Arvonnan suoritti Atlas ja tässä video arvonnan suorittamisesta!





Onneksi olkoon siis Venla (Blogi: Silkkiturkit), sinulle lähtee ykköspalkinto! Onneksi olkoon myös Mira (Blogi: Team FriHetAwa - Tunnetta ja tahtoa), olet arvonnan kaskkospalkinnon voittaja! Otan yhteyttä kumpaankin sähköpostitse :)


Kaikille haluan toivottaa hyvää kevään alkua!

sunnuntai 9. maaliskuuta 2014

Meillä asuu koira

Jos et halua, että sinua tervehditään tassuin ja heiluvan hännin, älä tule sisään
- koska täällä asuu koira...
Jos irtokarvat eivät sovi vaatteisiisi tai huonekalut häiritsevät sinua, älä tule sisään
- koska täällä asuu koira...
Jos et pidä kylmästä kirsusta tai märästä kielestä, älä tule sisään
- koska täällä asuu koira...
Mutta jos mikään edellisistä ei sinua haittaa... saat osaksesi rakkautta välittömästi, kun astut ovesta sisään
- koska täällä asuu koira.


Koiraihminen, kissaihminen, "normi-ihminen". Meillä asuu koira. Kohta ehkä kaksi. Monesti mielenterveyttäni on kyseenalaistettu, kun olen kertonut, että pidän kovasti eläimistä. Tämän lisäksi vielä olen yksin asuva sinkkuihminen ja koiraihminen, kaikki yhdessä. Tämä ei jostain syystä useinkaan mahdu monen ihmisen ajatusmaailmaan. Tätä asiaa kauhistellaan.

Jotkut haluavat viettää vapaa-aikansa matkustaen, juhlien, syöden, juoden ja kavereiden kanssa ollen. Kyllä minäkin näistä kaikista pidän, mutta tähän lisään vielä yhden asian; koiran kanssa ajan viettäminen. Useimmiten suurin ongelma siinä, että asun yksin ja omistan koiran, on muilla ihmisillä. Itse en koe tätä ongelmaksi. Usein minulle sanotaan näitä virkkeitä; "Et pääse mihinkään!", "Joudut ulkoiluttamaan sitä satoi tai paistoi", "Et löydä miestä!" ja "Kamala määrä karvaa ja likaa jokapuolella!". Nämä asiat eivät ole olleet vielä ongelma itselleni, mutta usein tuntuvat olevan toisille ihmisille (varsinkin nyt, kun harkinnassa on toinen koira). Kyllähän tälläinen elämäntilanne vaatii tietynlaista henkilöä ja luonnetta, mutta itselle tämä sopii hyvin. Mielummin vietän koko elämäni Suomessa, kuin en omistaisi koiraa ollenkaan.

Harrastukseni liittyvät koiriin. Suuniosa ystävistäni on ihmisiä, jotka omistavat koiran. Kun löytyy tälläisiä asioita ympäriltä, ei tunnu yhtään hankalalta olla sinkku ja omistaa koira - tai kaksi. Minulta löytyy myös ystäviä, jotka eivät pidä ollenkaan eläimistä. Samantien on ilmoitettu, että Atlasta ei heidän luokse tuoda. Eikä oikeastaan tarvitsekaan, Atlas voi hyvin olla muualla, kun näitä ystäviä näen. Ymmärrän, että ihmisten jotka eivät pidä eläimistä alkuunkaan, on hyvin vaikea ymmärtää miksi haluan niitä välttämättä elämääni - ja vielä useamman kappaleen!






Sitten vielä tämä sinkkuus. "Hommaa nyt ensin se mies, ennenkun sata koiraa". Miksi? Ymmärrän kyllä, mutta eikö ihmisen pitäisi hyväksyä minut juuri sellaisena kuin olen? Voin suoraa sanoa, etten voisi kuvitellakaan seurustelevani ihmisen kanssa, joka ei pidä eläimistä. Minun mielestä koti ei ole koti ilman eläimiä. Kyllä se toinen osapuoli tässä huushollissa auttaisi monella tapaa, mutta en koe ongelmaksi hoitaa tätä myöskään yksin. Reilut kaksi vuotta on sinkkuna oloa takana ja kyllä myönnän, että tähän vierelle kaipaisi sen jonkun, mutta en ala epätoivoiseksi ja heivaa koiria muualle vain saadakseni lisää "vaihtoehtoja". Kyllä se joku, joka ymmärtää myös rakkauden eläimiä kohtaan, tulee kohdalle.

Meiltä löytyy kotoa kuraa, keppejä, karvaa, kakkaa. Välillä sitä löytyy enemmän (kuten tämänhetkisillä keleillä..), välillä vähemmän. Tämän kanssa on oppinut elämään. Kyllä kadehdin, kun jonkun ystävän koti on putipuhdas ilman karvan karvaa, koska ei eläintä omista. Kuitenkin pidemmänpäälle tämän kyllä kestää. Vaatteissa on karvaa, naamassa on karvaa, sängyssä ja sohvalla on karvaa. Todellisuudessa, se on vain karvaa. Se ei sinua tapa - paitsi tietty jos oot pahasti allerginen ;)

Meillä asuu koira. Ja meiltä tulee todennäköisesti aina koira asumaan - olin sitten sinkku, varattu, naimisissa tai vaikka leski. Tämä elämäntyyli sopii vallan mainiosti minulle!


Onko joku muu saanut arvostelua siitä, kuinka kyseinen elämäntilanne ei sovi siihen, että omistat kotieläimiä? Tai siitä, miksi ylipäätänsä itsellesi haluat kotieläimiä?


ps. Muistakaahan osallistua arvontaan, vielä pari päivää jäljellä ;)

maanantai 3. maaliskuuta 2014

Atlaksen päivä


Hei, olen Atlas. Toiselta nimeltäni Attala, Attalaalaa, Pentunen, Poikapentunen ja ennenkaikkia Kattila. Kattilaksi minua alettiin kutsumaan, koska kasvattaessani turkkia kasvatin ensimmäisenä kasaritukan. Sitten tuli nimi kasari ja lopulta kasarista Kattila, joka onkin nykyään oikeastaan ihan normaali nimi minulle.

Ajattelin, että olisi hyvä kertoa, kuvapainoitteisesti, meidän normaalista arjesta äidin kanssa!

Nyt puhutaan päivästä 2.3. sunnuntai. Äitini tekee kolmivuorotyötä, joten tämä(kään) ei ollut meille vapaapäivä - ihan normaali arki.
Aina kun kello soi, tälläkertaa klo 5.15, hyppään heti sänkyyn, jos vaikka tuo yksi heräisi! Todellisuudessa olen kuitenkin aika ystävällinen ja jos äiti torkuttaa, niin en mene häiritsemään.. Vasta kun tuo ottaa kännykkänsä käteen, menen makaamaan mahan päälle ja pesen sen naaman NIIIIN märäks, koska en voisi olla yhtään onnellisempi, että vihdoin äiti heräsi!




Mielestäni kun äiti sängynpäässä vaihtaa vaatteita, pitäisi sängyssä riehua ja leikkiä jahtausleikkejä. Yleensä tyynyt ja peitto saava kyytiä ja näin oikeastaan äidin päivä alkaa aina todella hyvin, koska saa nauraa minulle :)


Seuraavaksi menenkin jo takapihan oven eteen odottamaan, että päästäisi ulos! Yleensä pistän vielä etutassun kynnykselle, ettei äiti varmasti lähde ilman minua ulos! Se vasta oliskin törkeetä. Normaalisti saan juosta ensimmäiset minuutit yksin pihassa, kunnes lähdetään lyhyelle lenkille.

Sitten äiti lähtee töihin ajamaan ja jättää minulle aina musiikin soimaan ja herkkuja! Tänään vuorossa oli jäädytetyllä maksamakkaralla täytetty kongi ja kana/luu yhdistelmä. Nam!

Tämä tarkoittaa, että joudun olemaan yksin jonkunaikaa.. Toisaalta aika tyhmää :(

..mutta odotan kyllä kiltisti niin kauan kun äiti antaa luvan ottaa nuo! Oikeasti en jaksaisi malttaa millään!

Normaalina päivänä yksinoloa tulee se 8-9h. Tämä on kurjaa, mutta olen niin tottunut tähän. Kun äiti tekee yövuoron, tulee yksinoloa 11,5h. Äiti on aina vähän surkea, kun joudun olemaan niin kauan yksin, mutta todellisuudessa ihan suotta! Oikeasti vain nukun ja syön herkkuja, voiko parempaa olla?

Vihdoin kuitenkin työpäivän jälkeen äiti tulee kotiin ja tottakai pitää olla ihan superonnellinen ja pyöriä jaloissa innoissaan! Sehän voi oikeasti vaikka luulla, etten kaivannut sitä yhtään jos en tee näin!


Todellisuudessa olen myös innoissani siitä, että koska äiti on kotona niin lähdetään aikalailla samantien johonkin ulos, jossa ollaankin seuraavat 1-2h! Mitäköhän jännää tänään on luvassa.

Autolla johonkin? Voi vitsi!
Yleensä me mennään metsään, koirapuistoon, kavereiden kanssa leikkimään.. Joskus myös käydään vain hihnalenkillä, mutta tällöin tiedän, että ilta tuo tullessaan jotain aktiviteettia - yleensä agilityn!

Tälläkertaa mentiin leikkimään Yyteriin! Siellä oli PAAALJON kavereita. Vilma, Tero, Sami, Mila, Muru, Voitto, Elmer ja Dafi! Viimeiset kolme on mun suosikkeja, niiden kanssa tuli juostua tosi paljon! Jostain syystä myös äiti tykkää ihan hirveästi Elmeristä..

Elmer ja äiti..
Mulla oli ehkä vähän hauskaa x3


Oli pakko kakata ihan pieneen puskaan ku oli tyttöjäki tuol..

Voitto ja Elmer!

Niin ja merkkasin Yyterin omakseni


PALLO!

Minulla on pallo!


Heiteltiin jonkunverran palloa siellä. Tennispallo, ajatelkaa! Se on mun lempparilelu. Vaikka siellä oli mun lisäksi tosi monta muuta shelttiä, niin lähes aina olin nopein ja sain sen pallon. En kyllä ikinä haluaisi antaa sitä palloa takas, koska se on niin ihana! Tykkäisin, että kaikki muut koirat vaan jahtais mua ympäriinsä ja yrittäis saada sen multa.

Sit lähdettiin reilun tunnin päästä kotiin ja sain vihdoin ruokaa. Meillä syödään nappulaa ja raakaa lihaa sekasin - ja se on kyl oikeesti tosi hyvää, ahmin ihan!


Joko saa ottaaaa...



Sitten tulikin väsy

Ja kyllä, olen levittänyt kaikki lelut ja äidin kengän olohuoneen matolle. Teen tämän aina. Ikuisesti.

Illasta käytiin vielä iltalenkillä. Meijän pihassa on sellanen pallo - tai ei sitä kai voi enää palloks kutsua. Äidin kanssa leikittiin sillä, riehaannuin ja rikoin sen. Edelleen se on silti tosi kiva lelu ja sitä aina ravistetaan ja purraan. Jahtausleikki on myös meidän pihassa ehkä paras leikki ikinä..








Sitten menen aina valmiiksi nukkumaan sängyn jalkopäässä olevaan pyöreeseen (äidin mielestä pieneen) kissanpetiin. Mahdun siihen täydellisesti kerälle, aivan huippua! Tykkään siitä niin paljon, vaikka se on kyllä todella huonossa kunnossa. Ei sitä silti saa heittää pois!



Sit en muuta voi kun sanoa, että päivä oli siinä! Tämä on aika hyvin perinteinen päivä mun elämässä, mutta en oikeastaan paljon onnellisempi voisi olla!